Suvi Minkkinen – urheilijan kuulumisia joululomalta
Suvi Minkkinen on ollut kuluvan ampumahiihtokauden suosituin suomalainen ampumahiihtäjä, ainakin meidän mielestämme! Tapasimme yhteistyöurheilijamme kanssa uuden vuoden vaihtumisen jälkeen ja vaihdoimme kuulumisia. Kävimme samalla tutustumassa Valukummun tuotantoon.
Suvi, miten sinulla menee? Miten olet pärjännyt mediapyörityksen kanssa?
Hyvin menee! Kuormitus on nyt tietenkin ollut erilaista, kun on ollut paljon haastatteluita ja muuta mediaan liittyvää tekemistä tietenkin treenaamisen ja palautumisen ohella. Eli on ollut ns. positiivisia ongelmia! Nyt olen ollut viettämässä pientä joulutaukoa kotona Joensuussa.
Kisat ovat menneet tällä kaudella todella hyvin. On ollut superhienoa huomata, että hyviin suorituksiin ei tarvitse olla sellainen täydellinen päivä. Matkustaminen kisojen perässä on rankkaa ja se sekoittaa helposti kroppaa, mutta siitä huolimatta oman kunnon tasonnosto on tullut huomattua.
Olet tällä hetkellä koko Suomen suosikki ampumahiihdossa, mutta miten oikein päädyit lajin pariin?
Veljeni kilpaili pieniä ollessamme ampumahiihdossa ja kävin katsomassa yhdet kisat isän kanssa. Innostuin penkalta seuratessani sen verran, että kyselin, pääseekö treeneihin mukaan. Minut otettiin heti mukaan harjoitteluun ja siitä se harrastus alkoi. Vuonna 2014 pääsin IBU-Cupiin kilpailemaan. Siellä pari vuotta kilpailtuani siirryin maailmancupiin, jossa olin ensimmäisen kerran vuonna 2017.
Lapsena ampumahiihdossa viehätti ammunnan tuoma lisäjännitys. Nyt ajatellen onhan se vieläkin aika siistiä. Etenkin, kun suorituksessa yhdistyy kaksi ihan erilaista lajia. Ammunnassa täytyy olla täysin rauhallinen ja keskittynyt, hiihtäessä taas pitää antaa kaikkensa fyysisesti. Ampumahiihdolle on tyypillistä, että siinä on todella paljon erilaisia osa-alueita, joissa voi kehittyä ja olla todella hyvä.
Mitä täyspäiväinen urheilijan elämä vaatii?
Omalla kohdalla päämäärätietoisuus on ollut todella tärkeä piirre. Sen pohjalta on tehty töitä IBU-Cupiin päästyäni vuodesta 2014. En ole itse ollut kova haaveilija, mutta mielessä on aina ollut se, että tehdään tämä nyt niin ei tarvitse kiikkustuolissa jossitella.
Toki urheilijan työssä on iso ero ns. normaaleihin töihin verrattuna esimerkiksi siinä, että kaikki suunnitelmat menevät sen urheilun ja treenien mukaan. Ajankäyttö ja muut ratkaisut tulevat aina urheilun ehdoilla. Mutta arjessa palkitsevaa on pienet voitot, joiden kautta päästään isoihin tavoitteisiin.
Mikä kilpaurheilussa on parasta? Entä pahinta?
Kehittymisen näkeminen on ehdottomasti parasta. Kuten mainitsin, ne arjen pienet voitot pitävät motivaatiota yllä. Niitä on paljon ja ne ruokkivat aina sitä suurempaa kokonaisuutta. Pahinta kilpaurheilussa on aikataulujen tiukkuus. Esimerkiksi joskus haluaisi viettää aikaa perheen kanssa, mutta ei yksinkertaisesti vaan pysty.
Mitä tavoitteita sinulla on tälle kaudelle?
Maailmancup loppuu maaliskuussa. Pääfokus on nyt ehdottomasti siellä Lenzerheiden maailmanmestaruuskisoissa. Tavoitteena on olla siellä kuuden kärjessä. Ampumahiihtokisoissa kukitussijat ovat kuudennesta sijasta ylöspäin, joten tavoitellaan nyt niitä!
Kysymme usein kokeneilta urheilijoiltamme terveisiä junnu-urheilijoille. Minkälaiset terveiset haluat lähettää?
Minulla on ollut paljon mielessäni, että urheilumaailmassa usein yleisesti kohistaan siitä, että pitäisi olla saavuttanut jotain suurta alle 25-vuotiaana ja pitäisi olla jo maailman huipulla. Kaikki urheilijat eivät voi mahtua samaan muottiin ja taustoja on paljon erilaisia. Pääasia on, että uskoo omaan tekemiseen! Ikään tuijottaminen tai siitä stressaaminen ei kehitä urheilumaailman asenteita, eikä auta treeneissä.
Kiitos erittäin ajankohtaisista terveisistä! Onko sinulla lopuksi jotain kommentteja meidän yhteistyöhömme liittyen? Millainen mielikuva sinulla oli meistä ennen täällä käyntiäsi?
Minulla on ollut monen vuoden ajan todella positiivinen kuva Ouneva Groupista, etenkin kun kyseessä on iso työllistäjä paikallisesti. Olen tykännyt seurata Ounevan juttuja etenkin urheilijoista somessa, ja minulle on tullut sellainen fiilis, että te oikeasti haluatte olla teidän yhteistyöurheilijoiden kanssa tekemisissä. Teollisuusalasta en tiedä hirveästi mitään, joten on kiva päästä näkemään mitä täällä tehdään.
Muuttuiko mielikuvasi tehdaskierroksen jälkeen?
Todellakin muuttui. Päällimmäisenä ajatuksena tuli mieleen, että teillä on pakko olla todella fiksua porukkaa töissä täällä!
Kiitos, niin meillä on!
Toivotamme kaikki Suville kovasti onnea tuleviin kilpailuihin. Meille on kunnia olla mukana hänen urheilijan urallaan.